Rhododendron tomentosum, Ledum palustre
Ericaceae -heimo (Kanervakasvit)
Haisukanerva, hajukanerva, kanirikka, lunsio, nevakanerva, nevarahka, rautapursu, suokanerva, suokursu, vuohenpursu
Getpors
Marsh tea, Labrador tea
Porst, Sumpfporst
Suopursu on pystykasvuinen alle metrin korkuinen ikivihreä varpu, joka kuuluu rämeiden ja pohjoisemmassa Suomessa kangasmetsienkin lajistoon. Se viihtyy happamassa maaperässä ja on yleinen koko Suomessa. Lehdet ovat nahkeat ja laidoiltaan taakäänteiset. Lehtien alapinnan ilmaraot ovat ruosteenruskean karvan suojassa. Pienet valkoiset kukat, joissa on viisi erillistä terälehteä, sijaitsevat sarjoina varsien latvoissa. Kukkivasta kasvustosta nousee raskaanimelä voimakas tuoksu. Vaikka yleensä eläimet eivät suopursuun koske, niin kuitenkin vuohet kelpuuttavat sen ruokalistalleen, ja hirvisonnitkin saattavat syödä sitä kiima-aikana. Kasvi onkin ollut kauan lemmenrohdon maineessa!
Suopursun kuuluu nykyisin alppiruusujen Rhododendron-sukuun, johon se on ylennyt lukuisten alppiruusujen kanssa yhteneväisten piirteidensä ansiosta. Niitä ovat lehtien reunojen kiertyminen ja taittuminen talveksi kohti tyveä, monisoluisten karvojen esiintyminen lehdissä sekä kukkien rakenne. Suopursu sopiikin hyvin kasvamaan puutarhassa yhdessä alppiruusujen kanssa. Viljeltynä siitä tulee tuuheampi kuin luonnossa, ja se kukkii erittäin runsaasti. Suopursu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka.
Metsänomistajat eivät välttämättä suosi suopursua, sillä se on kuusen suopursuruosteen väli-isäntä. Ruosteen kesä- ja talvi-itiöt kehittyvät suopursussa.
Ulkoisesti suopursua voi varovaisesti käyttää reuman ja muiden kolotusten hoitoon. Ennen kukintaa kerätyistä vuosiversoista voi tehdä keitettä kääreisiin ja kylpyihin. Versoja voi myös uuttaa öljyyn.