Suopursu

Rhododendron tomentosum, Ledum palustre
Ericaceae -heimo (Kanervakasvit)

Haisukanerva, hajukanerva, kanirikka, lunsio, nevakanerva, nevarahka, rautapursu, suokanerva, suokursu, vuohenpursu

Getpors
Marsh tea, Labrador tea
Porst, Sumpfporst

Yleiskuvaus

Suopursu on pystykasvuinen alle metrin korkuinen ikivihreä varpu, joka kuuluu rämeiden ja pohjoisemmassa Suomessa kangasmetsienkin lajistoon. Se viihtyy happamassa maaperässä ja on yleinen koko Suomessa. Lehdet ovat nahkeat ja laidoiltaan taakäänteiset. Lehtien alapinnan ilmaraot ovat ruosteenruskean karvan suojassa. Pienet valkoiset kukat, joissa on viisi erillistä terälehteä, sijaitsevat sarjoina varsien latvoissa. Kukkivasta kasvustosta nousee raskaanimelä voimakas tuoksu. Vaikka yleensä eläimet eivät suopursuun koske, niin kuitenkin vuohet kelpuuttavat sen ruokalistalleen, ja hirvisonnitkin saattavat syödä sitä kiima-aikana. Kasvi onkin ollut kauan lemmenrohdon maineessa!

Suopursun kuuluu nykyisin alppiruusujen Rhododendron-sukuun, johon se on ylennyt lukuisten alppiruusujen kanssa yhteneväisten piirteidensä ansiosta. Niitä ovat lehtien reunojen kiertyminen ja taittuminen talveksi kohti tyveä, monisoluisten karvojen esiintyminen lehdissä sekä kukkien rakenne. Suopursu sopiikin hyvin kasvamaan puutarhassa yhdessä alppiruusujen kanssa. Viljeltynä siitä tulee tuuheampi kuin luonnossa, ja se kukkii erittäin runsaasti. Suopursu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka.

Metsänomistajat eivät välttämättä suosi suopursua, sillä se on kuusen suopursuruosteen väli-isäntä. Ruosteen kesä- ja talvi-itiöt kehittyvät suopursussa.

Käyttö ravintona

Suopursulla terävöitettiin ennen olutta, jolloin tuloksena oli entistä sekavampi olotila ja voimakas krapula.

Käyttö rohtona

Suopursun sisältämät eteeriset öljyt ovat voimakkaan antibakteerisia. Ne vaikuttavat tulehdusta poistavasti, lihaskouristuksia vähentävästi ja limaa irrottavasti. Kasvilla on ennen hoidettu sisäisesti astmaa, hinkuyskää, reumatismia, ripulia, punatautia ja ihottumia. Ulkoisesti sitä on käytetty mm. ihosairauksien ja reumatismin hoitoon. Lattialle levitetyillä suopursun oksilla on estetty hinkuyskän ja muiden tartuntatautien leviämistä. Koska suopursu on voimakas hermomyrkky, sisäistä käyttöä ei nykytietämyksen valossa voi enää suositella. Suopursu kuuluukin lääkeluettelon kasveihin.

Ulkoisesti suopursua voi varovaisesti käyttää reuman ja muiden kolotusten hoitoon. Ennen kukintaa kerätyistä vuosiversoista voi tehdä keitettä kääreisiin ja kylpyihin. Versoja voi myös uuttaa öljyyn.

Varoitukset

Suopursun kaikki osat sisältävät myrkyllisiä terpeenejä, jotka vaikuttavat kiihdyttävästi keskushermostoon ja tekevät ärtyisäksi. Yliannostuksen ensimmäiset oireet ovat lievä huimaus ja liikehäiriöt, suuremmista annoksista seuraa kouristuksia, pahoinvointia ja tajuttomuus. Suopursua ei saa käyttää sisäisesti. Pelkkä kasvin tuoksukin voi aiheuttaa päänsärkyä.

Muu käyttö

Ennen suopursua on käytetty koiden torjuntaan aitoissa ja vaatekaapeissa. Myös kotieläimistä on karkotettu syöpäläisiä pesemällä niitä suopursukeitteellä. Kasvivärjäyksessä suopursusta saadaan eri puretusaineita käyttäen vihreitä, keltaisia ja ruskeita sävyjä.

Kansanperinne

Kauppayrtti