Suopursu, kansanperinne

ROHTOKÄYTTÖ

Suopursulla on tehostettu keväisiä terveyskylpyjä. Yksi ohje kuului näin:
kun luonto on vihreimmillään kuumaan veteen laitetaan muurahaispesää, suopursua, männynhakoja ja hevosen luita. Ennen hauteeseen menoa potilaalle annettiin alkoholia, ettei tauti painuisi sydämeen. Kylvyn tuli olla mahdollisimman kuuma. Kylpy kerran päivässä viikoittain.

Suopursukylpyjä käytettiin vilustumishoidoissa, sekä parantamaan riisiä, jalkapöhöä ja luuvaloa. Lehdistä keitettyä lientä on monin paikoin käytetty sekä ulkoisesti, että sisäisesti vaikeissa ihottumissa.

Yskään ja keuhkotautiin käytettiin suopursuteetä tai kanervavettä, joka valmistettiin kanervasta ja suopursusta.

Lehti- ja kukkakeitettä on käytetty sisäisesti myös punataudissa, kurkkuvaivoissa, hinkuyskässä, ripulissa ja vilutaudissa, sekä abortivumina.

Keskiajalla suopursusta valmistettiin myös lemmenjuomaa, jonka vaikutukset ovat nykyajan tutkimukset vahvistaneet.

MUU KÄYTTÖ

Humalan puuttuessa suopursua on käytetty sen tilalta oluen maustamisessa.

Suopursua on voimakkaan tuoksunsa takia käytetty monella tavalla syöpäläisten häätämisessä. Sitä levitettiin latoihin sadon joukkoon, jolloin se piti hiiret loitolla. Siitä sidottiin vihtoja, joita käytettiin kylpemisessä ja vuodevaatteiden sisään pedattiin suopursua, niin että syöpäläiset pysyivät poissa vuoteista. Myös huonekaluja voitiin pestä tässä tarkoituksessa suopursuvedellä. Suopursusta valmistettiin myös oljyä, joka ei tuoksunut yhtä voimakkaasti, mutta sen sanottiin silti yhtälailla tehoavan tuhohyönteisten häätämisessä.

Suopursulla voitiin häiritä myös pitojen kutsumattomia ihmisvieraita. Silloin sitä levitettiin pöydän alle ja sen voimakas tuoksu vei ei-toivottujen vieraiden ruokahalun.