Röda vinbär
Red currant
Rote Johannisbeere
Ribes rubrum (Ribes spicatum)
Grossulariaceae-heimo (Herukkakasvit)
Punaviinimarja
Punasiestare
Röda vinbär
Red currant
Rote Johannisbeere
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Punaherukka on yleisempi ja runsaslukuisempi sekä luonnossa että viljeltynä kuin mustamarjainen sukulaisensa. Se on alkuperäinen luonnonkasvi, joka viihtyy lähinnä lehtomaisilla kasvupaikoilla. Luonnonvaraisten punaherukoiden ryhmään kuuluvat pohjanpunaherukka (Ribes spicatum subsp. spicatum), idänpunaherukka (Ribes spicatum subsp. hispidulum) ja lapinpunaherukka (Ribes spicatum subsp. lapponicum). Pohjanpunaherukka kasvaa koko maassa, toiset kaksi ovat pohjoisempia alalajeja. Viljellyt punaherukat ovat yleensä pohjanpunaherukan ja keskieurooppalaisten lajien risteymiä. Eräs Keski-Euroopassa luonnonvaraisesti kasvava punaherukka on lännenpunaherukka (Ribes rubrum), jota Suomessa viljellään yleisesti. Lännenpunaherukan ja pohjanpunaherukan erottaa toisistaan lehtien muodon perusteella: pohjanpunaherukalla lehdet ovat matalasti herttatyvisiä, kun taas lännenpunaherukalla ne ovat syvään herttatyvisiä.
Valkoherukka on punaherukan jalostettu muoto. Sitä käytetään erityisesti viinien valmistukseen. Koska Suomen luonnossa ei ole valkomarjaisia lajeja, linnut eivät osaa hyödyntää valkoherukan marjoja eivätkä siten myös levitä lajia luontoon.
Punaherukan lehtien alapinnalta puuttuvat mustaherukan (Ribes nigrum) lehtien kellertävät tuoksuvat pihkanystyt, minkä perusteella sen helposti erottaa mustaherukasta.Taikinamarja(Ribes alpinum) on herukoiden sukulainen. Se kasvaa Lounais-Suomen harjuilla ja kallioilla. Taikinamarja on herukoista poiketen kaksikotinen kasvi, jonka hedeyksilöt ovat luonnossa noin kolme kertaa yleisempiä kuin emiyksilöt. Sen lehdissä ja marjoissa on nimen mukaisesti taikinamainen veltonimelä maku, joka erottaa sen helposti punaherukasta. Marjat ovat kuitenkin käyttökelpoisia esimerkiksi voimakkaamman makuisten marjojen seassa. Aitapensaana taikinamarja on hyvinkin käyttökelpoinen.
Punaherukan marjat eivät vedä vertoja mustaherukan C-vitamiinipitoisuudelle, mutta lehdet ovat sitäkin vitamiinipitoisempia. Neuvostoliitossa lehdistä on määritetty jopa 920 mg C-vitamiinia 100 grammassa lehtiä. Lehtiä kannattaakin käyttää kuivattuna ja varsinkin tuoreena teesekoituksissa. Niitä voi myös silputa aivan pieneksi salaateihin. Marjat sisältävät runsaasti erilaisia hedelmähappoja. Ne sopivat hyvin mehu-, hillo-, hyytelö- ja pakastemarjaksi. Hyytelöä ja hilloa varten marjat täytyy poimia kovina heinäkuussa.
Punaherukan marjat edistävät ruuansulatusta ja lisäävät virtsaneritystä.