Pepparrot
Horseradish
Meerettich
Armoracia rusticana
Brassicaceae -heimo (Ristikukkaiskasvit)
Hevosretikka, meriretikka, piparuuti, piparuutti, pippurijuuri, äikäjuuri
Pepparrot
Horseradish
Meerettich
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Piparjuuri on monivuotinen paksujuurinen ja suurilehtinen ristikukkaiskasvi. Se on kotoisin Itä-Euroopasta, missä se kasvaa villinä. Sieltä se on levinnyt sekä villinä että viljeltynä muualle pohjoiselle pallonpuoliskolle. Piparjuuri on ollut aluksi vain rohtokäytössä; myöhemmin myös mausteena. Suomessakin sitä on viljelty jo keskiajalla. Suvun nimi Armoracia tarkoittanee villiä retiisiä.
Piparjuuri on erittäin elinvoimainen kasvi, joka voi säilyä kasvupaikallaan vuosikymmeniä. Juurenpalat voivat aloittaa kasvun jo jääkaapissa ja puutarhamaahan päästyään niiden kasvuvoima on melkoinen. Piparjuuresta saa helposti kiusallisen ja vaikeasti hävitettävän rikkaruohon, sillä juuria ei useinkaan saa nostetuksi kokonaisina maasta, ja pienimmästäkin maahan jääneestä juurenpalasesta kasvi saa uuden alun. Piparjuuri ei tee siementä, vaan sitä lisätään ainoastaan kasvullisesti juuria jakamalla.
Piparjuurta pidetään paljolti saksalaiseen keittiöön kuuluvana mausteena. Ranskassa sitä nimitetäänkin melko yleisesti saksansinapiksi. Pohjolassa piparjuuri on ollut perinteisesti kalaruokien mauste, esim. piparjuurihauki on ollut yleinen ruokalaji. Piparjuuri sopii myös kastikkeisiin, maustevoihin ja tuorejuustoihin. Kasvisruuista erityisesti punajuuriruuat ja kaalisalaatit sopivat piparjuurella maustettaviksi. Sitruuna ja sinappi käyvät hyvin yhteen piparjuuren kanssa. Piparjuuriraastetta voi levittää voileivän päälle tai siitä voi hauduttaa teetä. Piparjuurta ei pitäisi koskaan keittää, vaan se tulisi sekoittaa valmiiseen ruokaan. Ja koska raaka piparjuuri on polttavan makuista, sen käytössä on oltava varovainen. Nuoria piparjuuren lehtiä voi hyödyntää esim. kasvismuhennoksissa ja salaateissa.
Säilykkeissä piparjuuri estää homehtumista, ja sen vuoksi sitä käytetäänkin esim. suolakurkuissa ja säilykepunajuurissa. Kuorittua juurta voi pakastaa, ja ottaa käyttöön pienissä erissä raastamalla sitä jäisenä.
Käyttö rohtona
Runsaasti C-vitamiinia sisältävä piparjuuri tunnettiin ennen keripukkilääkkeenä. Sitä otettiin mukaan pitkille laivamatkoille ja jopa viljeltiin laivoilla. Piparjuuri vilkastuttaa aineenvaihduntaa, edistää ruuansulatusnesteiden eritystä. Juurista haudutettu tee sopii sisäisesti käytettynä lieviin äkillisiin keuhkoputkentulehduksiin. Suu- ja kurlausvetenä teetä voi käyttää suun ja nielun tulehdusten hoitoon. Poskiontelon tulehduksia voi hoitaa raastetusta piparjuuresta (1 osa) ja rahkasta (vähintään 5 osaa) tehdyllä seoksella, joka levitetään hyvin öljytylle iholle poski- ja nenäontelon alueelle muutamaksi minuutiksi; silmät on hyvä suojata pumpulitupoilla. Ulkoisesti piparjuuriraasteella voi hoitaa myös kihti- ja nivelvaivoja. Tuore juuri sisältää sinigriiniä, joka liukenee vedessä tai muussa nesteessä sinappiöljyksi eli allyyli-isotiosyanaatiksi juuren sisältämän myrosinaasi-entsyymin vaikutuksesta. Tämä liukoinen aine aiheuttaa verentungosta ja torjuu tulehduksia.