yrttitutkimus

Yrttien aromiaineiden säilyminen- yhteistutkimus Mikkelissä ja Skotlannissa 1993 - 1997


Tausta

Koska yrttien varastointikestävyydestä on vaikea löytää tietoja kirjallisuudesta, ekologisen tuotannon tutkimusasemalla Mikkelissä ja Skotlannin yliopistolla ryhdyttiin tutkimaan kolmivuotisessa yhteistutkimuksessa yrttien varastointikestävyyttä. Kokeessa säilytettiin vastakuivattuja yrttejä kaksoispaperipussissa huoneenlämmössä kolme ja puoli vuotta, jona aikana määritettiin puolen vuoden välein haihtuvan öljyn pitoisuus ja sen tärkeimmät komponentit. Varastointiolosuhteet vastasivat mahdollisimman paljon tavallisen keittiön olosuhteita. Tulokset palvelevatkin erityisesti pienyrittäjiä, jotka pohtivat sitä, kuinka kauan yrttejä voidaan varastoida ilman aromiaineiden merkittävää häviämistä. Tutkimuksen tulokset on tiivistetty Bertalan Galambosin kirjoittamasta artikkelista, joka on julkaistu Agriforum-lehden numerossa 5/98. Galambosi toimii vanhempana tutkijana Mikkelin ekologisen tuotannon tutkimusasemalla.

Tulokset

Parhaiten kokeesta selvisi basilika, jonka öljypitoisuus ei muuttunut ollenkaan kolmen vuoden aikana. Myös öljyn pääkomponentit pysyivät vakioina. Tämän perusteella voidaan päätellä, että hyvin kuivatussa basilikassa aromit säilyvät pitkään.

Öljypitoisuus laski jonkin verran maustemeiramilla (-11%), rosmariinilla (-12%) ja salvialla (-24%), oreganolla (-39%) ja kreikkalaisella oreganolla (-31%). Näillä kasveilla öljyn koostumuksessa ei havaittu merkittäviä muutoksia, joten voidaan päätellä, että niiden käyttökelpoisuus säilyy pitkään ja ainakin kolme vuotta.

Osalla yrteistä öljypitoisuus laski noin puoleen: iisoppi (-40%), kangasajuruoho (-50%), kynteli (-50%), viherminttu (-50%), timjami(-56%), väinönputken juuri (-55%). Näiden yrttien aromisuus oli kolmessa vuodessa heikentynyt siis melkoisesti. Myös aromiaineiden koostumuksessa havaittiin muutoksia, joten näitä yrttejä ei voi säilyttää kolmea vuotta.

Viimeinen ryhmä koostuu yrteistä, joiden aromiaineet hävisivät erittäin merkittävästi: lipstikan lehti (-60%), lipstikan juuri (-75%) ja fenkolin lehti (-75%). Ranskalaisella rakuunalla jo yhden vuoden varastointi hävitti 60% aromiaineista, ja kolmen vuoden jälkeen hävikki oli 80%. Hienoaromisesta ranskalaisesta rakuunasta onkin saatava joka vuosi uusi sato, koska yrtti ei kestä yli vuoden varastointia. Lipstikan lehdissä öljypitoisuus laski kuudessa kuukaudessa jo 60%, mutta tämän jälkeen se pysyi samalla tasolla kolme vuotta. Voimakasarominen lipstikka kestääkin hyvin kolmen vuoden varastoinnin, vaikka aromiaineet häviävät aluksi nopeasti.

Varastointilämpötilat

Koetulosten mukaan varastointilämpötilalla on suuri merkitys yrttien säilyvyyteen. Esimerkiksi kamomillalla kuivattujen kukkien varastointi +25 °C:ssa laski haihtuvan öljyn pitoisuutta 24 kuukauden aikana 30% mutta +37 °C:ssa jo 50%. Tämän perusteella voidaan päätellä, että kamomillan kukat ovat vuoden varastoinnin jälkeen täysin ja kahden vuoden varastoinnin jälkeen kohtuullisen käyttökelpoisia. Piparminttu ei kestä yhtä hyvin korkeaa lämpötilaa, ja sillä vastaavat öljypitoisuuden alenemat olivat 35% ja 80%.

Öljypitoisuuden muutokset 3,5 vuoden varastoinnin jälkeen (Galambosi-Svoboda, 1998)

Kasvi Marraskuu 1993 Toukokuu 1997 Muutos-%
Basilika0,5 0,5 0
Meirami 1,41,1 -11
Rosmariini1,6 1,4 -12
Salvia1,7 1,3 -24
Kreikkal. oregano 3,52,4-31
korianterin siemen 0,9 0,6 -33
Oregano 3,3 2,0 -39
Iisoppi 1,0 0,6 -40
Kangasajuruoho0,6 0,3-50
Kynteli 1,0 0,5-50
Viherminttu 1,00,5 -50
V\'e4in\'f6nputken juuri 1,1 0,5 -55
Timjami 1,80,8 -56
Lipstikan lehti 1,00,4 -60
Lipstikan juuri 0,4 0,1 -75
Fenkolin lehti 0,4 0,1-75
Rakuuna1,00,2 -80

Norjassa tohtori Draglandin tekemissä varastointikokeissa kamomillan haihtuvan öljyn pitoisuus laski nopeammin: vuoden varastointi huoneenlämmössä laski öljypitoisuutta 50% ja varastointi viileässä +0 - 2 °C:ssa 25%. Kokeen toisessa osassa vertailtiin kukkien öljypitoisuuden laskua huoneenlämmössä paperipussissa, sellofaanipussissa ja suljetussa kovassa muovilaatikossa. Kamomillan kukkien öljypitoisuus laski alkuperäisestä eniten paperipussissa (-77%) ja sellofaanipussissa (-50%) ja vähiten muovilaatikossa (-30%).

Tutkimuksen tulokset on tiivistetty Bertalan Galambosin kirjoittamasta artikkelista, joka on julkaistu Agriforum-lehden numerossa 5/98. Galambosi toimii vanhempana tutkijana Mikkelin ekologisen tuotannon tutkimusasemalla.

Takaisin tutkimuslistaan