Kråkbär
Crowberry
Krähenbeere, Rauschbeere
Empetrum nigrum
Empetraceae -heimo (Variksenmarjakasvit)
Kaarnikka
Harakanhaasikka, harakanmarja, harakanmustikka, harakanraakku, harakanvarvas, karhunmarja, karnikka, kissanmustikka, kraakunmarja, raakunmarja, raakunvarsi, sianmustikka, siantiitukka
Kråkbär
Crowberry
Krähenbeere, Rauschbeere
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Variksenmarja on matala ainavihanta varpu, joka viihtyy sekä kankailla että rämeillä koko Suomessa. Lapissa se kasvaa myös tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä sekä tuntureilla. Variksenmarjan tiheä versosto ja neulasmaiset reunoilta kiertyneet pienet lehdet sietävät kuivuutta ja selviävät talvesta vähäisenkin lumipeitteen turvin. Lehtihankoihin muodostuvat vaaleanpunaiset pienet kukat, joista kehittyvät kiiltävän mustat mehevät luumarjat. Marjojen kärjet ovat sisäänpäin painuneet. Tuulipölytteisyys varmistaa lähes säännöllisen runsaan sadon joka vuosi.
Variksenmarjasta on olemassa kaksi eri alalajia, joista pohjanvariksenmarja (Empetrum nigrum subsp. hermaphroditum) on yleisempi maamme pohjoisosissa ja (etelän)variksenmarja (Empetrum nigrum subsp. nigrum) puolestaan etelämpänä. Pohjanvariksenmarja on tavallisimmin yksikotinen (heteet ja emit ovat samassa kasvissa), ja sen tunnistaakin siitä, että marjojen tyvellä on kuihtuneiden heteiden jäänteitä. Se marjoo runsaammin kuin eteläisempi kaksikotinen lajitoverinsa, jolla vain emiyksilöt tuottavat marjoja. Pohjanvariksenmarjan marjat ovat suurempia, ja mehukkaampia, mistä syystä variksenmarja on ollut pohjoisessa paljon arvostetumpi kuin etelässä. Pohjoisessa kasvia on nimitettykin arvokkaammin kaarnikaksi. Suvun tieteellinen nimi Empetrum tulee kreikan sanasta "petra", kallio. Lajinimi nigrum tarkoittaa mustaa.
Kanalinnuillekin marjat kelpaavat mieluusti, mutta varikset eivät nimikkomarjansa mausta välitä.
Käyttö rohtona
Korkeahkon C-vitamiinipitoisuutensa vuoksi variksenmarjaa on käytetty keripukin ehkäisyyn.