Valkopeippi

Lamium album
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)

Mukulvainen, nuplukainen, peippi, peippo, piikkiäinen, piiskoheinä, piitiäinen, pillikka, pillikäs, porrinkainen, porro, sianleuka, siannukulainen, toukoruoho, valkopeipponen, valkopillike, valkopillikäs

Vitplister
Dead nettle
Taubnessel

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Valkopeippi on monivuotinen ruoho, joka kasvaa alle metrin korkuiseksi. Suippokärkiset isohampaiset lehdet muistuttavat nokkosen lehtiä ja sijaitsevat varsissa vastakkaisesti kuten nokkosellakin mutta ovat poltinkarvattomat. Varret ovat nokkosen lailla nelisärmäiset ja harvakarvaiset. Englanniksi kasvin nimi onkin dead nettle, kuollut nokkonen. Muista huulikukkaiskasveistamme poiketen valkopeipin kukat ovat suuret ja valkoiset. Ne sijaitsevat kiehkuramaisina 5 - 8 kukan rykelminä latvaosan lehtihangoissa varren ympärillä. Kukkien ylähuuli on kypärämäinen; alahuulessa on iso keskiliuska ja kaksi pienempää sivuliuskaa. Suvun nimi Lamium tuleekin kreikan sanasta "lamos", mikä tarkoittaa nielua ja kurkkua ja viitannee kukan muotoon. Siihen viittaa myös kasvin satakuntalainen kutsumanimi sianleuka. Lajinimi album tarkoittaa puolestaan valkoista. Kukat tuoksuvat hieman makealta, mikä houkuttelee niihin kimalaisia ja mehiläisiä. Kukinta-aika on pitkä ulottuen toukokuulta syyskuulle, ja muutenkin kasvi säilyy vehreän koreana pitkälle syksyyn.

Meillä valkopeippi kuuluu kasvilajiston tulokkaisiin. Sitä tapaa melko yleisenä Etelä-Suomen vanhojen taajamien tuntumasta, mutta pohjoisempana se on harvinainen. Keski-Euroopassa sitä on viljelty rohtotarkoituksiin, mutta ei juurikaan meillä. Valkopeippi viihtyy typpipitoisilla paikoilla kuten nokkonenkin. Rönsyllisen juurakkonsa avulla se muodostaa laajoja kasvustoja ja säilyttää kerran valtaamansa kasvupaikat. Valkopeippi leviää uusille alueille lähinnä muurahaisten avulla, joita houkuttelee levitystehtävään lohkohedelmien sisältämä ravintolisäke. Siemenet säilyttävät itävyytensä erittäin kauan.

Näköislajit

Kukaton valkopeippi muistuttaa erittäin paljon nokkosta, josta se eroaa lähinnä poltinkarvattomuutensa perusteella. Kukkivana kasvia ei pysty juuri muihin sekoittamaan.

Käyttö ravintona

Nuoria valkopeipin versoja voidaan käyttää nokkosen tavoin keitoissa ja muhennoksissa. Maultaan ja ravintoarvoltaan se ei kuitenkaan ole nokkosen veroinen.

Käyttö rohtona

Valkopeipistä käytetään rohtona kukkivaa versoa tai pelkästään kukkia joko tuoreena tai kuivattuna. Kukat eivät saa ruskettua kuivaessaan, ja säilytyksessä on varottava kukkien homehtumista. Valkopeipillä on lääkitty mm. ihottumia, vatsavaivoja ja vilustumisoireita sekä erityisesti valkovuotoa, kohdun verenvuotoja, kuukautiskipuja ja epäsäännöllisiä kuukautisia. Valkovuotoa parantava vaikutus on alunperin perustunut merkkiopin mukaisesti valkoisiin kukkiin, mutta kasvia käytetään edelleenkin samaan tarkoitukseen. Kansanlääkinnässä valkopeippi on ollut verta puhdistavan rohdon maineessa, ja se sopiikin käytettäväksi elimistön puhdistamiseen. Kasvin saponiinit hillitsevät tulehduksia, alentavat verenpainetta ja lisäävät virtsaneritystä. Koska valkopeippi sisältää runsaasti parkkiaineita, sillä on limakalvoja supistava vaikutus. Ulkoisesti kukkakeitteellä on hoidettu vaikeasti paranevia haavoja, suonikohjuja sekä erilaisia ihovaivoja.

Muu käyttö

Valkopeipistä saadaan keltaista väriä.