Vitkllöver
White clover
Weissklee
Trifolium repens
Fabaceae-heimo (Hernekasvit)
Vitkllöver
White clover
Weissklee
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Valkoapila on alkuperäinen laji Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja läntisessä Aasiassa. Näiltä alueilta se on levinnyt kaikkialle maapallolle. Valkoapila on tärkeä rehukasvi. Sitä esiintyy kaikkialla ihmisen seuralaisena, sillä se karkaa vikkelästi viljelyksiltä teidenvarsille, pihoille ja joutomaille. Ennen viljelyn alkamista se on kasvanut Suomessa alkuperäisenä ja harvinaisena hiekkaisilla merenrannoilla ja jokitörmillä. Valkoapilalla on hyvin luonteenomainen rönsyilevä kasvutapa, mihin latinankielinen lajinimikin viittaa (repens = ryömivä). Nelilehtisyys on valkoapilan periytyvä ominaisuus, joka tunnetaan onnen tuojana kaikkialla maailmassa. Valkoapila on tärkeä mehiläisten mesikasvi.
Apiloiden suvun tieteellinen nimi Trifolium tarkoittaa kolmilehtistä. Apilat kuuluvat hernekasveihin, joiden juurissa on ilmakehän typpeä hyödyntäviä juurinystyräbakteereja. Apilat lisäävät maaperän typpivaroja, joten ne ovat hyviä esikasveja typpeä runsaasti tarvitseville pelto- ja puutarhakasveille.
Alsikeapila (Trifolium hybridum) luetaan valkoapilan näköislajeihin. Se on paljolti puna- ja valkoapilan välimuoto, joiden risteymäksi Linnekin sitä virheellisesti luuli. Alsikeapila muistuttaa muuten enemmän puna-apilaa, mutta kukat ovat valkoisenkirjavia tai vaaleanpunaisia. Alsikeapilaa ei saa kerätä myyntiin valkoapilan joukkoon.
Valkoapilan lehdissä on runsaasti C-vitamiinia (140-180 mg) ja valkuaisaineita (yli 20% kuivapainosta). Nuoria lehtiä voi käyttää salaateissa, keitoissa ja muhennoksissa. Valkoapilan pääjuurta on käytetty maittavana mutta sitkeänä juureksena. Sillä voi herkutella intiaanien reseptin mukaan: juuret keitetään höyryssä ja syödään sormin voisulaan kastettuna. Tuoreista ja kuivatuista valkoapilan kukista saadaan miedonmakuista teetä, jota voi täydentää vahvemman makuisilla yrteillä. Puna-apilan tapaan valkoapilan kukkia ja lehtiä on käytetty hätäravintona leivän jatkeena.
Valkoapilan kukista tehtyä teetä on käytetty virtsaneritystä lisäävän vaikutuksensa takia rohdoksena reumaan ja kihtiin. Valkoapilateetä on pidetty myös kehoa vahvistavana ja yleiskuntoa kohentavana.
Apiloiden tuoreista lehdistä saadaan vaalean kellanvihreää väriä kasvivärjäykseen.