Fackelblomster
Purple loosestrife
Lythrum salicaria
Lythraceae-heimo (Rantakukkakasvit)
Pohjanrantakukka
Koskelonkuusi, Kuismaheinä, Kuismakukka, Kukonhäntä, Miehen usmaheinä, Puisma, Pukinparta, Punakukka, Rantahorsma, Rantapuna, Ruusuheinä, Saariston orkidea, Sininen uismaheinä
Fackelblomster
Purple loosestrife
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Rantakukka on monivuotinen pystykasvuinen ruohokasvi, joka viihtyy valoisilla rannoilla ja ojien varsilla. Vedessä se voi kasvaa turvepohjalla. Rantakukka kuuluu alkuperäiseen kasvillisuuteemme ja on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaistuen siitä pohjoiseen päin mentäessä. Sitä tavataan luontaisena myös muualta Euroopasta sekä Aasian länsiosista. Kasvin varsi on tanakka, nelisärmäinen ja hienokarvainen. Herttatyviset ja ruodittomat lehdet sijaitsevat yleensä vastakkain. Joskus lehdet voivat olla myös vuorottain tai säteittäisesti 3 - 4 lehden muodostamassa kiehkurassa.
Rantakukalla on näyttävät purppuranpunaiset tiheät kukintotähkät, jotka koostuvat lehtihankaisista pikku ryhmistä. Tähkillä voi olla pituutta jopa 40 cm. Koska kukissa on eri kehitysvaiheissa olevia kukkia, kukinta heinä-elokuussa kestää useita viikkoja. Heteiden pituuden perusteella eri yksilöiden kukat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin: osalla kasveja heteet ovat pidempiä kuin emin vartalo, osalla lyhyempiä, ja osalla toinen hedekiehkura on emin vartaloa pidempi ja toinen kiehkura taas niitä lyhyempi. Myös siitepöly eri kukkatyypeillä on erilaista. Koska siitepöly itää vain toisen kukkatyypin emin luotilla, tämä muuntelu varmistaa täydellisen ristipölytyksen. Tummat siemenet leviävät veden virtausten mukana ja talvella myös jäätä pitkin liukumalla.
Rantakukka on mitä mainioin kotipuutarhan perenna. Rehevällä valoisalla paikalla se voi saavuttaa jopa puolentoista metrin pituuden, ja kukat saavat komean purppuravärin. Luonnossakin rantakukka on upeimmillaan lintujärvien turvelautoilla, missä ulosteet lannoittavat kasveja. Kasvi menestyy myös kuivemmilla kasvupaikoilla. Sitä lisätään siemenistä tai vanhoja kasveja jakamalla. Puutarhoissa kasvatetaan myös eri rantakukkalajien risteymistä kehitettyjä tarharantakukkia.
Suvun tieteellinen nimi Lythrum tulee kreikan kielen verta tarkoittavasta sanasta ja viittaa kasvin verenvuotoa hillitsevään vaikutukseen. Lajinimi salicaria tarkoittaa pajumaista.
Käyttö rohtona
Rohdoksi käytetään rantakukan kukkivia versonlatvoja sekä tuoreesta kasvista puristettua mehua. Rohdos supistaa limakalvoja, tyrehdyttää verenvuotoja, parantaa ripulia sekä tuhoaa bakteereja. Vaikutus perustuu mm. parkkiaineisiin, glykosideihin ja salikariiniin. Ripulirohtona rantakukka sopii erityisesti lapsille annettavaksi. Rohdoksi haudutetaan 20 g versonlatvoja litrassa vettä. Haudetta voi antaa lapsille muutaman kupillisen päivässä aterioiden välillä. Rantakukan sisältämät antosyanidit vähentävät hiussuonten läpäisevyyttä ja lisäävät niiden vastustusta; lisäksi salikariini tyrehdyttää verenvuotoja. Sisäisesti ja ulkoisesti käytettynä rantakukalla voidaankin lääkitä erilaisia verisuonivaivoja ja haavoja. Sitä käytetään mm. peräpukamien ja säärihaavojen hoitoon.