Rakuuna, viljelyohjeet

Käyttö ja markkinat

Rakuuna on rotevakasvuinen monivuotinen maustekasvi. Eniten sitä viljellään Ranskassa sekä Italiassa. Suurimmat tuojat ovat puolestaan Saksa, Yhdysvallat ja Hollanti. Tislattua öljyä tuotetaan vuosittain n. 10 tonnia. Ranskalainen rakuuna kuuluu ranskalaisen keittiön perusmausteisiin. Luomuviljellyn rakuunan hintataso on n. viisinkertainen tavanomaisesti viljeltyyn verrattuna (Lääperi).

Lajikkeet

Rakuunalla on kaksi viljelymuotoa: pienikasvuisempi ja hienoaromisempi ranskalainen rakuuna (Artemisia dracunculus var. sativa) sekä rotevakasvuisempi ja heikkoaromisempi venäläinen rakuuna (Artemisia dracunculus var. inodorum). Suomessa viljellään yleisemmin rakuunan venäläistä muotoa. Ranskalaisen rakuunan taimia on vaikea saada ja hinta on korkea, sillä sen lisäys suvuttomasti on vaivalloista ja kallista.

Viljelyedellytykset

Rakuunalle paras kasvualusta on hiekka- ja kalkkipitoinen kompostilla parannettu ilmava puutarhamaa. Sopivin pH on 6,2. Kompostia levitetään perustamisvaiheessa 4 - 5 kg/m² ja vuosittain lisäravinteeksi 2 - 3 kg/m² (Galambosi). Hehtaarille karjanlantakompostia tarvitaan ranskalaiselle rakuunalle 40 - 50 kuutiota ja venäläiselle 30 - 40 kuutiota (Lääperi). Lämpöä ja aurinkoa rakuuna kaipaa mutta viihtyy puolivarjossakin. Monivuotiset rikkakasvit on syytä hävittää ennen istutusta, sillä myöhemmin tämä ei ole mahdollista rakuunan pinnanmyötäisen juuriston vuoksi. Suurijuurisena kasvina rakuuna tarvitsee paljon kosteutta, mutta varsinaista märkyyttä se ei siedä, kuten ei myöskään kuivuutta. Molemmat rakuunat talvehtivat hyvin varsinkin kuivassa paikassa; venäläinen muoto kestää hieman paremmin Suomen talvea. Pienikokoinen ranskalainen rakuuna tulee toimeen ruukussa ikkunalaudallakin. Vaikka versot kuivuvatkin pois talveksi, keväällä kasvu alkaa uudestaan, joten kuolleelta näyttävää kasvia ei kannata heittää pois.

Lisäys

Venäläistä rakuunaa voi lisätä siemenestä, pistokkaista ja juuriversoista. Siemenlisäyksessä siemenet kylvetään huhtikuun puolivälistä lähtien ruukkuihin 2 - 4 siementä kuhunkin. Rakuunalla käytetään pintakylvöä ja kastelu hoidetaan sumuttamalla. Siementen itävyys on usein heikko ja vähenee nopeasti, joten niitä ei kannata säästää seuraaville vuosille. Esikasvatusaika on 5 - 7 viikkoa, jonka jälkeen 5 - 8 cm:n pituiset taimet istutetaan esim. 2-riviharjuun 25 - 30 cm:n välein tai mustaan muoviin 6 - 9 kpl/m². Jos käytetään suorakylvöä, se tehdään kesäkuussa rikkaruohottomaan maahan harjuun tai tasamaalle.

Ranskalainen rakuuna ei kuki eikä tee siementä, joten sitä lisätään pistokkaista, taivukkaista, juurakoita jakamalla sekä myös solukkolisäyksenä. Pistokkaiden juurtuminen ja kasvuunlähtö on heikompaa kuin venäläisen. Ranskalaisen rakuunan pistokaslisäys onnistuukin vain kasvihuoneolosuhteissa ja juurrutushormonien avulla. Helpommin sen lisäys onnistuu taivukkaista (taivuttamalla oksia maahan ja leikkaamalla ne irti, kun juuristo on riittävän vahva) tai juurakkoa jakamalla. Esikasvatus lämmitetyssä kasvihuoneessa kestää 1,5 - 2 kuukautta halkaisijaltaan 8 - 10 cm:n ruukussa. Istutusaika on keväthallojen jälkeen. Taimet istutetaan esim. 3-riviharjuun 30 cm:n taimivälein. Suureksi kasvava juurakko tekee myös runsaasti juurivesoja, joita voi toisesta kasvuvuodesta lähtien ottaa lisäysmateriaaliksi. Yhdestä kasvista voi ottaa 10-20 juurtunutta versoa heinäkuussa kasvin siitä suuremmin kärsimättä.

Hoito

Rikkakasveja perattaessa on syytä olla varovainen, sillä pinnanmyötäinen juuristo vaurioituu helposti. Vuosittain rakuuna tarvitsee ravinnelisäyksen joko kompostin tai kasvuston juurelle levitetyn nurmikkojätteen muodossa. Muutenkin orgaaninen kate kasvien juurella on hyväksi. Toisen kasvuvuoden keväällä vanha kasvusto leikataan kokonaan pois käsin tai esim. siimaleikkurilla tai niittokoneella. Yhden tai kahden liekityksen tai harauksen jälkeen kasvusto alkaa jo peittää rivivälit ja varjostaa rikkaruohoja. Kuivina kausina ranskalaisessa rakuunassa voi esiintyä lehtiruostetautia (Puccinia dracunculi), joka ilmenee lehtien kellastumisena ja varisemisena. Tällöin lehdet on korjattava välittömästi taudin leviämisen estämiseksi. Sadon varmistamiseksi kasvusto on syytä uusia 4 - 6 vuoden välein.

Sadonkorjuu ja käsittely

Varsinainen sadonkorjuu tapahtuu heinä-elokuussa, mutta kasveista voi nyppiä lehtiä käyttöön kevätkesästä alkaen. Istutusvuonna korjataan yksi sato elokuussa ennen kukintaa ja syyshalloja. Myöhempinä vuosina saadaan kaksi tai kolme tai jopa neljä satoa, joista ensimmäinen voidaan saada jo kesäkuun alussa. Suorakylvetystä venäläisestä rakuunasta ei korjata satoa ensimmäisenä vuonna. Jos sadonkorjuu pitkittyy yli elokuun, seuraavan vuoden sato heikkenee. Korjattaessa versoihin jätetään 15 cm:n sänki. Kuivatuslämpötilan tulisi olla n. +30 °C, sillä korkeammassa lämpötilassa aromipitoisuudet voivat herkästi haihtua. Jos kuivattava erä on pieni, lehdet kannattaa riipiä varsista ennen kuivatusta. Rakuunaa voi säilöä myös pakastamalla.

Satoisuus

Istutusvuotta seuraavien vuosien sato on ranskalaisella rakuunalla on n. 0,5 - 2,0 kg/m² ja venäläisellä rakuunalla kilon verran tätä suurempi (Galambosi). Veli-Matti Lääperin mukaan venäläisen rakuunan sato on ensimmäisenä vuonna 0 - 15 tn/ha tuoreena, mikä kuivattuna vastaa 0 - 1,9 kg/ha. Toisena vuonna, kun sato kerätään 2 - 4 kertaa, sato on tuoreena 25 - 50 tn/ha ja kuivattuna 3,2 - 6,5 tn/ha. Ranskalaisen rakuunan sato on n. 20% edellisiä pienempi. Suomen olosuhteissa ei saada siemensatoa.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely, Helsinki 1995.
Bertalan Galambosi: Luonnonmukainen yrttiviljely. Helsinki 1993.
Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.
Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.
Ursula Pelttari: Ryytimaa. Juva 1995.
Ursula Pelttari: Tuoreet mausteyrtit. Porvoo 1990.
Katja Sorvari: Kasvullisesti lisättävien yrttien saatavuus on ongelmallista. Puutarha & Kauppa 15/98.