Piharatamo

Plantago major
Plantaginaceae-heimo (Ratamokasvit)

Rautalehti, haavanlehti, ihmisenaskel, kasakanruoho, kourulehti, laastarilehti, nukenlehti, ploosteriruoho, raaniheinä, rakkoruoho, raudanhaavanlehti, rautaheinä, rautalehti, rautapiiska, sammakonruoho

Groblad
Common plantain
Ballkraut

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Piharatamo on monivuotinen ruoho, jolla on kauniit silposuoniset lehdet tyviruusukkeena. Kukat ovat vaatimattoman näköisinä pitkässä tiheässä tähkässä. Piharatamo on kotoisin Etelä-Euroopasta, ja Pohjolaan se saapui siitepölytutkimusten perusteella samoihin aikoihin kuin kivikauden varhainen maatalous. Yksi kasvi tuottaa valtavan määrän siemeniä, jopa 20000 kpl. Kasvin limautuvat siemenet tarttuvat helposti eläimiin, ihmisiin ja kulkuvälineisiin levittäen kasvia uusille asuinpaikoille kaikkialle maapallolla. Alkuperäiskansat ovat antaneetkin piharatamolle erilaisia kuvaavia nimiä kuten valkonaaman jalanjälki, valkoisen miehen jalkapohja, englantilaisen jalka. Englantilaisten laajentaessa imperiumiaan he pystyttivät uusille valloitetuille alueille lipputangon, jonka juurelle kylvivät piharatamon siemeniä. Näin ratamo levisi trooppisiinkin maihin. Plantago-suvun nimikin juontuu latinan sanasta "planta", jalkapohja.

Suomessa piharatamo kasvaa lähes koko maassa Etelä-Lappiin asti. Rannikoilla elää yleisenä sen alalaji rantapiharatamo, joka eroaa siitä lehtien tyven hampaisuuden perusteella. Heinäratamo (Plantago lanceolata) kasvaa Etelä-Suomessa paikoittaisesti ja eroaa piharatamosta pitkien ohuiden lehtiensä perusteella. Myös soikkoratamo (Plantago media) kasvaa Länsi-Suomen kalkkipitoisilla kedoilla paikoitellen. Sen kukkatähkä on vaaleanpunertava ja tuoksuva. Merenrannoilla kasvaa vielä meriratamoa (Plantago maritima), jolla on runsaasti pitkiä kapeita ja paksuhkoja lehtiä.

Piharatamosta on myynnissä punalehtinen muoto koristekasviksi. Tavallinen piharatamokin sopin hyvin pihakasviksi paikoille, jotka vaativat tallausta kestävän kasvin. Tosin kauneimmillaan piharatamo on kasvaessaan rauhassa rehevällä maaperällä. Heinäratamo sopii hyvin keto- ja niittykasviksi.

Käyttö ravintona

Ratamoiden nuoret lehdet sopivat erinomaisesti keittoihin, salaatteihin ja muhennoksiin. Niitä voi käyttää pinaatin tapaan kiehautettuina ja hienonnettuina. Sellaisten henkilöiden, joilla on usein yskää, olisi hyvä ottaa ratamo käyttöön keittiössä.

Käyttö rohtona

Kasvirohtoina käytetään piharatamoa, heinäratamoa ja soikkoratamoa. Rohtona ratamoiden tunnetuin käyttötapa on ollut haavojen laastaroiminen käsissä pehmennetyillä lehdillä. Jo muinaiset Rooman legioonan sotilaat hoitivat hiertymiään ratamon lehdillä, ja viikingit nopeuttivat niillä haavojensa paranemista. Ratamon yleinen käyttö ennen haavarohtona aiheutti myös haitallisia seurauksia, sillä kasvia kerättiin teiden varsilta, missä lehdet usein olivat hevosenlannan likaamia. Likaiset lehdet levittivät jäykkäkouristusta. Ratamon lehdet tai niistä puristettu mehu on tehokasta myös finneihin, kutinaan ja hyönteisten puremiin. Erityisesti kaikenlaisiin kasvien ja pesuaineiden aiheuttamiin ärsytysihottumiin lehdillä on suotuisa vaikutus. Ratamon lehdet sisältävät allantoiinia, joka tehostaa ihosolujen muodostumista ja pehmentää arpikudosta. Kasvin sisältämällä aukubosidi-glykosidilla on bakteereja tuhoava vaikutus. Piharatamon lehtiä käytetään rohtona myös vatsa- ja suolistosairauksien hoidossa, ja lisäksi niillä on virtsaneritystä lisäävä vaikutus. Kasvin sisältämät lima-aineet lievittävät ruuansulatuskanavan ärsytyksiä. Ne helpottavat myös yskimistä itsepintaisessa yskässä. Hengitysteiden tulehduksiin voi käyttää lehdistä tehdyn teen lisäksi niistä keitettyä siirappia, joka on hyvä yskänlääke mm. lapsille. Rohdokseksi ratamon lehtiä poimitaan kukkimisen aikana. Heinäratamoa käytetään rohtona lähes samoin kuin piharatamoa; kuitenkin enemmän sisäisesti.

Ratamon siemenet ovat limaiseksi turpoavan pintansa vuoksi tehokasta ulostuslääkettä. Apteekeissa ulostuslääkkeenä myytävä psyllium on aasialaisen rohtoratamon (Plantago psyllium) siementä. Niiden limautuminen on ratamoista kaikkein voimakkainta, ja niitä käytetään kroonisen ummetuksen hoidossa. Kasvi kasvaa luontaisena Välimeren ympäristössä ja Aasiassa. Nykylääketieteen mukaan psylliumin siementen epidermi sisältää lima-ainetta, joka turpoaa suolistossa toimien suolen sisältöä lisäävänä ulostuslääkkeenä. Tällaisella ulostuslääkkeellä ei ole haittavaikutuksia pitkäaikaisessakaan käytössä. On myös viitteitä siitä, että siemenillä olisi diabetes-potilaille suotuisa vaikutus veren sokeritasapainoon hidastuneen ruuan sulamisen kautta. Siemenet alentavat myös korkeaa kolesterolitasoa. Piharatamon siemenissä lima-aineita on merkittävästi vähemmän kuin rohtoratamolla. Piha-, soikko- ja heinäratamon siemenillä ja lehdillä lienee suoliston limakalvoja suojaavia ja mahahaavaa estäviä ominaisuuksia. Plantago ovatan siementen epidermistä saadusta rohdosta on ollut apua paksusuolen umpipussitautiin, ärtyneeseen paksusuoleen ja peräpukamiin.

Varoitukset

Siitepölyallergikoiden on huomioitava ratamon siitepölyn mahdolliset haittavaikutukset.

Muu käyttö

Ratamot sopivat luontaiskosmetiikassa ärtyneen, epäpuhtaan ja näppyläisen ihon hoitoon. Finneihin voi kokeilla ratamosurvosta finnin päälle laastaroituna. Ratamot pehmentävät, puhdistavat ja hoitavat ihoa. Niitä voi käyttää höyrytykseen, naamioihin ja kasvovesiin. Väsyneille ja hiertyneille jaloille sopivat hyvin ratamokylvyt. Kampaajat ovat ennen käyttäneet ratamon siemeniä kampausnesteen valmistukseen. Siemenet on kiehautettu ja hyytelömäinen neste on siivilöity talteen.

Viljelyohjeet

Kansanperinne