Persilja on vanhoissa pohjoismaisissa keittokirjoissa hyvin suositeltu mauste. Kalaruokiin sitä tuhlataan kuin tilliä. Käyttö lienee lisääntynyt saksalaisvaikutteiden ansiosta. Saksassa persiljaa kutsuttiin mm. nimellä Suppengrün eli keittovihreäksi, mutta sitä käytettiin kaikkiin muihinkin mahdollisiin ruokalajeihin. Suomalaisesta persiljan käytöstä ei ole kirjallista tietoa, niinpä täytyy turvautua ruotsalaiseen kirjallisuuteen: Linköpingin taloudellisessa kalenterissa kehoitetiin 1500-luvun alussa viljelemään persiljaa. Kustaa Vaasan puutarhoihin ostettiin saman vuosisadan puolivälissä vajaa kilo persiljan siemeniä. Vuosisadan lopulla hoviin kuskattiin puutarhojen satona persiljan siemeniä kaksi tynnriä. Vanhastaan munuaisvaivojen lääkinnässä on käytetty persiljan siemeniä ja niistä keitettyä vettä.  

Persilja levisi 1500-luvulla Länsi-Eurooppaan ja on meillä käytetyin mausteyrtti. Suomessa sitä tiedetään viljellyn Suomessa ainakin 1600-luvun jälkipuoliskolla. Persilja mainitaan myös Elias Tillandzin listalla 1683, varmaa ei ole tarkoittiko hän persiljajuurta vai lehtipersiljaa. Ossian Lundén kirjoitti Keittiökasvikirjassaan 1900-luvun alussa: "Meillä, missä yleensä ei käytetä väkevästi maustettuja ruokia, käytetään kuitenkin sangen paljon persiljaa, vaikkakaan me emme sen käytössä voi koskaan vetää vertoja muille pohjoisille kansoille, esim. tanskalaisille, jotka varsinkin liharuokiin käyttävät suuret määrät persiljaa." Suomessa persiljaa ovat yleensä viljelleet säätyläiset, mutta kaikkialla missä kasvitarhaviljelys on levinnyt kansan keskuuteen, on persiljaa viljelty pienimmässäkin kasvitarhassa. 

1700-luvulla säätyläispöydässä saattoi persiljarupsu koristaa ruokalaijia. Talonpojan pihalla sitä ei kuitenkaan kasvanut. Suomalaisen talonpojan ruokapöytä ei ole mausteilla koreillut. Sipulia viljeltiin, sekä vähän ruohosipulia ja tilliä. Valkosipuliakin vain lääkekäyttöön. Persilja on käytetty aineenvaihduntaa ja sukuviettiä kiihottavana aineena. Siemeniä on käytetty reumatismin lääkkeeksi ja päätäiden hävittämiseen. Tuoretta persiljan versoa on käytetty ihon hankaamiseen sääskien loitolla pitämiseen.