NOKKOSEN viljely

Käyttö ja markkinat

Nokkosta käytetään leivonnan, ruuanvalmistuksen ja kosmetiikan raaka-aineena sekä rohdoksena. Pääosin nokkonen kerätään luonnosta, mutta osa on myös viljeltyä. Suomeen tuodaan vuosittain 3 - 5 tonnia kuivattua nokkosta. Nokkonen on nykyisin yksi tärkeimmistä viljellyistä ja luonnosta kerätyistä luonnonkasveista. Markkinat ovat maailmanlaajuiset. Kotipuutarhassakin nokkosen viljely on kannatettavaa, sillä nuorta nokkosta on tällöin aina saatavilla, jolloin nokkosta tulee käytettyä enemmän.

Viljelyedellytykset

Kun suunnitellaan nokkosen viljelyä, kannattaa ottaa huomioon sen alkuperäiset kasvuympäristöt. Metsien reunoilla ja niityillä se kasvaa tiheässä, mikä johtuu sen juurien rönsyilystä. Myös viljelykokeissa on käynyt ilmi, että nokkonen viihtyy tiheästi istutettuna. Nokkosen viljelyyn sopivat runsaasti lannoitetut, tasakosteat maat. Aurinkoisella pellolla pitää nokkoselle turvata riittävän kosteat maaolosuhteet, kuten puolivarjossa metsänreunassakin on. Kuivassa maassa kukkavarret kasvavat nopeasti ja lehtisato jää vähäiseksi. Nokkonen vaatii runsaasti ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia. Viljelyolosuhteissa sen ravinnetarve lisääntyy, kun lehtisato korjataan kahdesti kasvukaudessa. Sopiva peruslannoitus on 50 - 70 kuutiota karjanlantakompostia hehtaarille. Isonokkonen on suuren kokonsa ja satoisuutensa vuoksi viljelyssä taloudellisempi kuin sen alalaji pohjannokkonen.

Lisäys

Nokkosta voidaan lisätä jakamalla tyviä, vanhoista juurenpalasista, versojen pistokkaista, siemenkylvön ja taimikasvatuksen avulla. Kaupallisessa viljelyssä parhain ja tehokkain tapa on taimikasvatus. Siemenet voi kerätä luonnonkasvustosta tai tilata siemenliikkeestä. Kun siemeniä, juurakoita tai pistokkaita kerätään luonnosta, emokasveiksi kannattaa valita reheviä ja lehteviä yksilöitä.

Siemenet voidaan kylvää joko avomaalle tai potteihin esikasvatusta varten. Avomaalle kylvössä haittana on epävarmuus ja ainakin kaksinkertainen kitkemistarve. Siemeniä on grammassa n. 7000 kpl, ja siementarve hehtaarille on 100 g. Taimikasvatuksessa siemenet kylvetään kasvihuoneissa potteihin huhti-toukokuussa. Itämisaika on 8 - 12 vrk, sen jälkeen taimen kasvu istutuskokoiseksi vie n. 3 - 4 viikkoa. Taimia on käsiteltävä varoen, sillä lehdet murtuvat helposti. Taimien kasvattaminen poteissa on edullisempaa kuin laatikoissa, sillä nokkonen kehittää suuren juurakon, joka vaurioituu helposti paljasjuurisilla taimilla. Koska nokkonen ei ole arka keväthalloille, istutuksia voi tehdä jo toukokuun puolivälin jälkeen.

Juurakoista nokkosta lisättäessä juuret kaivetaan maasta ja katkotaan n. 10 cm pitkiksi pätkiksi niin, että jokaiseen pätkään jää pari silmua. Juurakoita voi nostaa maasta keväällä, keskikesällä tai loppukesästä. Alkukesällä juurissa ei ole tarpeeksi voimaa kasvuunlähtöön.

Pistokaslisäystä käytettäessä nokkosversojen latvat katkotaan poikki siten, että alimmat lehdet riivitään pois ja jokaiseen pistokkaaseen jätetään vähintään kaksi lehtiparia. Pistokkaat juurtuvat parhaiten sumutettuna tai muovin alla usein kasteltuna.

Nokkonen viihtyy tiheästi istutettuna. Sen satomäärät ovat viljelykokeissa jopa kaksinkertaistuneet istutustiheyden ollessa 30 x 20 cm verrattuna 60 x 30 cm istutustiheyteen. Tasamaalla 30 x 20 cm:n istutustiheys on sopiva ja paririvissä 10 x 15 cm paririvien etäisyyden ollessa 50 - 75 cm. Mustalla muovilla peitetyissä penkeissä istutustiheys voi olla 9 tainta neliölle. Tutkimuksissa nokkoselle sopivaksi viljelytavaksi on osoittautunut myös harjuviljely. Harjujen ilmavuus ja kuohkeus on hyvä kasvuympäristö nokkosen juurille, jotka kasvukauden aikana täyttävät harjun niin, että rikkaruohot mahtuvat kasvamaan vain rivien välissä. Harjuviljelyssä sopiva tiheys on 5 - 8 tainta juoksumetrille.

Hoito

Yksi tapa turvata riittävä kosteus on käyttää kateviljelyä. Se sopii lähinnä pienemmille viljelyaloille; isoilla pinta-aloilla katteen levittäminen vuosittain tulee kalliiksi. Orgaaninen kate (esim. heinä-apilaseos) levitetään istutuksen jälkeen. Riittävä kate (10 - 12 cm) torjuu hyvin rikkakasvit kahtena ensimmäisenä vuotena; kolmantena vuonna katteen levitys käy mahdottomaksi rönsyjen voimakkaan kasvun takia. Katteen levitys on helpompaa, jos käytetään pientä taimiväliä ja suurta riviväliä, esim. 30 x 80 cm. Koska nokkonen vaatii runsaasti lannoitusta, se tarvitsee lisälannoitukseksi 2 - 3 vuoden välein 20 - 30 kuutiota karjanlantakompostia hehtaarille. Rikkaruohojen torjunta istutuksen jälkeen on tärkeää, myöhemmin rönsyt kykenevät kilpailemaan rikkaruohojen kanssa.

Yrttitarhan Tutkimus-osiosta löytyy tietoa nokkosen luonnonmukaisesta lannoitus- ja katekokeesta Mikkelissä 1993 - 1995

Sadonkorjuu ja käsittely

Kaupallisilla markkinoilla päätuote on kuivatut lehdet. Sato korjataan ennen kukintaa, kun kasvusto on n. 20 cm:n korkuista. Nokkosen kerääminen käsin on kallista. Suurien alojen sadonkorjuussa voidaan käyttää puimuria tai niittokonetta, jonka jälkeen leikatut kasvit kerätään käsin. Kuivatuksen on tapahduttava erittäin nopeasti ja tehokkaasti lehtivärin säilyttämiseksi. Sopiva lämpötila on 40 - 50 °C ja kostealla syyssäällä jopa 60 °C. Nokkosta käsiteltäessä iho tulisi suojata hyvin mahdollisen kirvelyn ja polttelun vuoksi. Nokkonen voi aiheuttaa myös hengenahdistusta.

Koska nokkonen kerää itseensä nitraatteja, lehtisato olisi hyvä koetutkituttaa nitraattien suhteen ainakin kerran.

Siemensato korjataan syyskuun alussa käsin riipimällä. Juurisato nostetaan aikaisintaan kolmantena syksynä kasvukauden päätyttyä. Se pestään ja esikuivataan esim. ladossa tai kylmäilmakuivurissa 1 - 2 viikon ajan. Lopullinen kuivatus tapahtuu + 50 - 60 °C:ssa. Kuivattu sato leikataan ja murskataan ja säilytetään valolta ja kosteudelta suojattuna.

Satoisuus

Sadon määrä riippuu kasvuston iästä, tiheydestä ja korjuukertojen määrästä. Veli-Matti Lääperin mukaan ensimmäisen vuoden kerran korjattu tuorelehtisato voi olla 0 - 48 kg/a, mikä kuivattuna on 0 - 7 kg/a. Toisen vuoden sato tuoreena on 80 - 250 kg/a (2 - 4 satoa) ja kuivattuna 10 - 30 kg/a. Kolmannesta vuodesta eteenpäin vastaavat luvut ovat 100 - 310 kg/a ja 13 - 40 kg/a (3 - 4 satoa). Bertalan Galambosin viljelykokeissa on saatu kokonaistuoresatoa 150 - 300 kg/a ja kuivaa lehtisatoa 20 - 40 kg/a. Kuitunokkosen viljelyssä varsisato on ollut tuoreena 300 - 500 kg/a ja kuivattuna 60 - 100 kg/a.

Lähteet:

Bertalan Galambosi: Luonnon rohdoskasvien viljely. Mikkeli 1994.
Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.
Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.
Ulla Lehtonen: Ullan yrtit. Porvoo 1987.
Veli-Matti Lääperi: Rohdos- ja maustekasvit, Tuotannollisen luonnonmukaisen viljelyn ohjekirja. Porvoo 1995.
Mauste- ja rohdosyrttien tutkimusseminaari. MTT Jokioinen 4.12.1997.