Oregano kuuluu varsinkin italialaisen ja meksikolaisen keittiön mausteisiin. Oreganona Suomeen tuotu mauste sisältää yleensä hieman mäkimeiramia, vaikka koostuukin pääasiassa lajin Origanum onites hienonnetuista kukista. Lisäksi oreganona kerätään ja viljellään mm. Origanum syriacaa. Eniten oreganoa tuotetaan Espanjassa, Israelissa, Kreikassa, Meksikossa ja Turkissa. Suurimmat tuojat ovat puolestaan Yhdysvallat, Saksa, Englanti ja Ranska. Mäkimeirami käy myös kukkapenkiin tai matalaksi aidanteeksi, sillä se on näyttävän näköinen ja kukinta-aika on pitkä. Se on myös hyvä mesikasvi.

Suomessa menestyvä oregano on mäkimeirami (Origanum vulgare), josta on olemassa useita ulkonäöltään ja aromiltaan poikkeavia alalajeja. Keski- ja Pohjois-Euroopassa kasvaa alalaji Origanum vulgare subsp. vulgare, jota Suomesta tapaa luonnonvaraisena aivan maan lounaisosista.

Mäkimeirami viihtyy kalkkipitoisessa niukkaravinteisessa maassa valoisalla ja lämpimällä kasvupaikalla. Kuivuutta kasvi sietää melko hyvin. Koska kasvi on monivuotinen, kasvualustan tulisi olla mahdollisimman rikkaruohoton. Kotimaiset kannat talvehtivat hyvin Keski-Suomen korkeudelle saakka; eteläisille alalajeille sopii parhaiten yksivuotinen viljely.

Mäkimeiramia voi lisätä pistokkaista, vanhoja kasveja jakamalla tai siemenestä. Siemenet ovat hyvin pieniä, joten ne on hyvä sekoittaa kylvettäessä hiekkaan. Esikasvatus on suositeltavaa, koska kasvuunlähtö on avomaalla parempi taimena istutettaessa. Tosin myös kylvö avomaalle on mahdollinen. Siemenet voi kylvää turveruukkuihin 5-10 siementä ruukkuunsa ja harventaa myöhemmin niin, että kuhunkin ryhmään jää 3-5 tainta. Taimet istutetaan kasvupaikalleen kesällä n. 30 cm:n taimivälein. Toisena kasvuvuonna lisäyksen voi suorittaa pistokkaista tai taivukkaista. Myös ympäristöön kylväytyneet pikkutaimet voi istuttaa penkkiin. Mäkimeiramikasvustot uusitaan 3-5 vuoden välein.

Rikkakasveja joudutaan kitkemään ja haraamaan lähinnä vain silloin, kun taimet ovat pieniä. Tuuheaksi kasvava mäkimeirami tukahduttaa hyvin rikkaruohot. Sateisina kesinä sienitaudit saattavat olla riesana. Syyskuun puolivälin jälkeen mäkimeiramia ei pidä enää leikata. Keväällä lumen sulettua tehdään kasvuunlähtöleikkaus n. 15 cm:n korkeudelta ja lisätään kompostia.

Kasvuaika kylvöstä sadonkorjuuseen on noin neljä kuukautta. Satoa päästään korjaamaan ensimmäisenä kesänä elo-syyskuussa. Sadonkorjuu pitäisi tehdä joko ennen kukintaa tai kukkien juuri auettua. Versot leikataan alas n. 10-20 cm:n korkeudelta joko käsin terävällä veitsellä tai saksilla; suurilla viljelmillä käytetään korjuukonetta. Istutusvuonna saadaan vain yksi sato, mutta myöhempinä kesinä satoja tulee kaksi.

Tuoresatoa saadaan n. 100-200 kiloa aarilta, mikä vastaa 20 kilon kuivasatoa, kun lehdet ja kukat on eroteltu varsista. Puumalan viljelyksillä sadot ovat olleet ensimmäisen vuoden jälkeen tuotanto-olosuhteissa keskimäärin 1,4 kg/ m².

Bertalan Galambosi: Luonnonmukainen yrttiviljely. Helsinki 1993.

Bertalan Galambosi: Mauste- ja rohdosyrttien luonnonmukainen viljely. Helsinki 1995.

Seija Hälvä: Mausteita omasta maasta. Rauma 1986.

Ulla Lehtonen: Ullan maustekasvimaa. Keuruu 1989.

Ursula Pelttari: Ryytimaa. Juva 1995.