Kihokit

Drosera spp.
Droseraceae-heimo (Kihokkikasvit)

Himoheinä, intoruoho, itkulehti, kihoheinä, kiimaheinä, kiimaruoho, kiriheinä, kyynellehti, limaheinä, pakanaheinä, piimäyrtti

Daggört, sileshår
Sundew
Sonnentau

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Kihokit ovat yleisiä soiden hyönteissyöjäkasveja. Kihokkien lehdissä on tuntosarvia muistuttavia punertavia nystykarvoja, joista erittyy kiiltäviä hieman hunajalle tuoksuvia limapisaroita. Pisaroiden houkuttamana lehdelle eksynyt hyönteinen on tuhoon tuomittu, sillä lehdelle laskeuduttuaan se tarttuu kiinni limaan kuin kärpäspaperiin ja pyristellessään liimaantuu kiinni entistä pahemmin. Lehden karvat kääntyvät hyönteistä kohti sekä mekaanisen että kemiallisen ärsytyksen voimasta, ja lehtikin alkaa hitaasti kiertyä saaliin ympärille. Liman sisältämät entsyymit sulattavat hyönteisen pehmeät osat muutamassa päivässä. Viikon tai kahden kuluttua lehti oikenee paljastaen hyönteisen maalliset jäännökset, yleensä jalat ja siivet. Kihokit eivät ole riippuvaisia hyönteisravinnosta, vaan ottavat myös juurillaan ravinteita. Köyhässä maaperässä kasvaville kihokeille hyönteisten tuoma lisätyppi ja -fosfori ovat kuitenkin tarpeen. Saalistuksessaan onnistuneet kihokit kasvavat suuremmiksi ja kukkivat runsaammin kuin epäonnisemmat lajitoverinsa. Kukkia kihokeissa näkee harvoin, sillä ne aukeavat vain lyhyeksi aikaa keskipäivällä auringon paistaessa.

Suomessa kasvaa kolme eri kihokkilajia, joista pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia; kuvassa ylhäällä ja valokuvassa) ja pitkälehtikihokki (Drosera anglica) ovat yleisiä koko maassa. Pikkukihokki eli matalakihokki (Drosera intermedia) on harvinainen eteläisten lettojen ja tulvaniittyjen laji. Kihokkien latinalainen sukunimi Drosera juontuu kreikan kielen sanasta "droseros", kostea, kasteinen. Suomalaisen nimensä kihokit ovat ilmeisesti saaneet limapisaroiden kihoamisesta lehtiin.

Kihokki oli pitkään alkemistien kiinnostuksen kohteena, koska ajateltiin sen pahintakin paahdetta sietävän rauhaseritteen olevan avain kullan valmistukseen.

Pyöreä- ja pitkälehtikihokki ovat tärkeitä yskänrohtojen raaka-aineita. Niitä on kerätty ahkerasti Oulun ympäristössä sveitsiläisen lääketehtaan tarpeisiin. Jatkuvan keruun vaikutusta kihokkien uusiutumiseen on tutkittu Oulun 4H-piirin alueella. Tutkimusten perusteella on tehty johtopäätökset, että vaikka kihokkipopulaatio pienenee tehokkaan keräilyn vaikutuksesta, lajin olemassaolo ei kuitenkaan vaarannu. Kihokkien siementuotanto on runsasta, ja siemenet leviävät laajalle ympäristöön tuottaen runsaasti pikkutaimia. Lisäksi poiminta-alueille jää joka tapauksessa keräämättömiä yksilöitä jatkamaan sukua ainakin siinä tapauksessa, että suositaan paksuja turvepohjasoita keruupaikkoina. Mäntykankailta ja sorakuopista täydellinenkin lajin hävittäminen on mahdollista. 4H-kerhojen poimijoille on laadittu kihokkien poimintaohje turvaamaan lajin säilymistä keruualueilla. Ohjeen mukaan samalta keruualueelta kihokkia saa kerätä kasvukauden aikana vain yhden kerran, ja poiminta-aika rajoitetaan heinäkuun 20. päivän ja elokuun 10. päivän välille. Lisäksi keruualueelle tulee jättää poimimatta 10 parasta yksilöä joka neliömetrille. Tuleentuvia ja kypsyviä siemenkasvustoja ei saa kerätä. Ohjaamaton villi keruu ei ole sallittua 4H-toimituksiin.

Käyttö rohtona

Rohdoksena käytetään kasvin maanpäällistä osaa tuoreena tai kuivattuna. Sisäisesti kasvi on ollut perinteisesti ärsyttävän, kutiavan ja kuivan yskän sekä hinkuyskän ja astman rohto. Kihokkeja käytetäänkin limaa irrottavan yskänlääkkeen raaka-aineena. Vaikuttavina aineina ovat kihokin sisältämät mikrobeja tappavat naftokinonit. Useita kihokkilajeja viljellään kaupallisesti näihin rohdostarkoituksiin. Suomessa kihokkeja ei viljellä vielä kaupallisesti rohdosvalmisteisiin. Ulkoisesti kihokkien lehtiä on käytetty rohtona liikavarpaisiin, syyliin ja känsiin. Ilmeisesti lehtien eritekarvoissa oleva proteiineja pilkkova entsyymi vaikuttaa tässäkin tapauksessa. Kihokkien vaikutuksesta sukupuolisen halun lisäämiseen kertovat kansanomaiset nimet himoheinä, kiimaruoho ja pakanaheinä.

Muu käyttö

Kihokkien eritepisaroilla on kyky juoksuttaa maito. Suomen länsi- ja pohjoisosissa valmistetun pitkäpiimän siemenenä on käytetty yökönlehtien (Pinguigula spp.) lisäksi pyöreälehtikihokkia.

Kihokkien lehdistä saadaan punaista väriä lankojen värjäämiseen.

Viljelyohjeet

Kansanperinne