Avena sativa
Poaceae-heimo (Heinäkasvit)
Peltokaura
Havre
Oats
Hafer
Piirroskuva suurempana
Valokuva
Kaura on yksivuotinen mätästävä heinäkasvi, jolla on yli metrin pituiset pystyt varret. Kukinto on pitkähaarainen röyhy, joka poikkeaa rakenteeltaan muiden viljojen tähkistä. Orasvaiheessa kauran erottaa siitä, että lehti kiertyy vasemmalle, kun taas muilla viljalajeillamme kiertyminen on oikealle. Syväjuurisena kasvina kaura tulee toimeen laihoillakin mailla. Se sopii hyvin Pohjolan kostealle ja happamalle maaperälle ja viileään ilmastoon. Talvenkestävyys kauralla on huono, ja sitä viljelläänkin vain kevätviljana.
Kauran sukuun kuuluu useita eri lajeja, joista laji Avena sativa, eli peltokaura, on kehittynyt tärkeimmäksi. Toiseksi tärkein lajeista on Välimeren alueella viljeltävä punakaura (Avena byzantina), joka saatetaan joskus lukea samaksi lajiksi peltokauran kanssa. Kiinassa viljellään kuoretonta kauraa, jollaista Suomen olosuhteisiinkin on jalostettu jo pitkään. Kuorettomilla lajikkeilla jyvien proteiinipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin kuorellisilla. Muutoinkin ohutkuorisuus on toivottava ominaisuus, jolla yritetään lisätä kauran käyttökelpoisuutta ravintona. Suvun nimi Avena on vanha latinankielinen kauraa tarkoittava nimitys.
Alun perin kaura lienee kehittynyt vehnän rikkakasveista. Viljakasveistamme kaura on nuorin; ensimmäiset todistetut merkit viljelystä ovat n. 300 jKr. Viljely yleistyi keskiajalla 12. ja 13. vuosisadoilla. Muualla maailmassa kauraa on viljelty jo 2000-luvulla eKr. Kaura on syyttä suotta halveksittu ja pidetty eläinten rehuna, jota on käytetty ihmisravinnoksi vain hätätilanteissa. Nykyisinkin sadosta vain prosentin verran päätyy ihmisten suihin, mikä on suurta tuhlausta.
Hukkakaura (Avena fatua) on yksivuotinen laajalle levinnyt villikauralaji, joka on paha rikkakasvi pelloissamme. Se on kotoisin Välimeren alueelta ja kehittynyt samoista kantamuodoista kuin peltokaurakin. Suomeen se on alkanut levitä 1950-luvun alkupuolella. Orasvaiheessa hukkakauraa on vaikea erottaa peltokaurasta. Tärkeimpänä tuntomerkkinä ovat tyvilehtien ja lehtituppien karvaisuus. Täysikasvuisena hukkakaura on viljeltyä kauraa kookkaampi ja sirorakenteisempi. Kukinto on laaja, mutta tähkylät ovat harvassa. Kussakin tähkylässä on 2 - 3 kierteistä vihnettä, jotka myöhemmin koukistuvat. Peltokauralla on korkeintaan yksi hento, lähes suora vihne. Hukkakauran siemenet kypsyvät aikaisemmin kuin peltokauran ja varisevat maahan heti tuleennuttuaan. Niiden itämiskyky voi säilyä jopa toistakymmentä vuotta.
Hukkakauran tehokas leviäminen alentaa satotasoa ja voi lakoonnuttaa viljan. Leipäviljan siemenessä ei sallita epäpuhtautena hukkakauraa.
Kauraa käytetään lähinnä suurimoiden ja jauhojen muodossa. Perinteisiä kauraruokia ovat kaurapuuro ja talkkuna. Kokonaisena keitetty kaura sopii salaatteihin ja lämpimiin ruokiin.
Kauran jyvien ravintokoostumus on parempi kuin muilla viljoillamme korkeammasta proteiini- ja rasvapitoisuudesta johtuen. Kauran valkuaisaineet sisältävät muita viljoja enemmän välttämättömiä aminohappoja, mm. lysiiniä, ja vaikuttavat hyödyllisesti vatsan toimintaan. Myös hiilihydraatteja jyvissä on runsaasti. Kaiken kaikkiaan kaura on erittäin ravitsevaa ruokaa. Kaurassa on myös runsaasti lima-aineita, jotka hellivät ruuansulatuselimistöä, ja joiden ansiosta kaura antaa pitkään jatkuvan kylläisyyden tunteen. Kauradieetillä voidaan alentaa korkeita kolesteroli-arvoja.
Rohtona käytetään maitoasteella olevia kukkivia kauranversoja tai kauranjyviä. Kukkivissa versonlatvoissa on poikkeuksellisen paljon flavonoideja. Niissä on myös aveniini-alkaloidia, joka ravitsee tehokkaasti hermostoa. Lehtien sisältämä triterpeenillä, avenakosidilla, on sieniä tuhoava vaikutus. Kauran kuiva-aineessa on erittäin paljon rautaa, sinkkiä, piitä ja mangaania. B-vitamiineista kaurassa on runsaasti tiamiinia eli B1-vitamiinia, jota tarvitaan mm. hermosolujen toimintaan.
Kaura vaikuttaa sekä akuutteihin että kroonisiin tuska-, jännitys- ja kiihotustiloihin, hermoheikkouteen, sidekudos- ja rakkovaivoihin sekä ihon sairauksiin. Sitä käytetään mm. erilaisten vieroitusoireiden lievittämiseen ja hermoston vahvistamiseen sekä yleiseen voimattomuuteen. Kerta-annokseksi sopiva määrä on 3 g tuoreita kauranversoja. Niitä voi nauttia keitteen tai hauteen muodossa tai esim. alkoholiuutteena muutamia kertoja päivässä. Kun kaataa kukkivan murskatun kauranverson päälle kuumaa vettä, antaa hautua pari minuuttia ja siivilöi, hermostoa vahvistava juoma on valmis. Sen voi vielä makeuttaa hunajalla tai raakaruokosokerilla.
Jyvistä keittämällä valmistettu kauralima on hyvä lääke mm. vatsahaavan hoitoon. Sitä tehdään liottamalla kauranjyviä yön yli vedessä ja keittämällä sitten 10 - 15 minuuttia. Sopiva päiväannos on reilu ruokalusikallinen jyviä n. puoleen litraan vettä, joka nautitaan liotettuine ja keitettyine jyvineen tyhjään vatsaan esim. kahdessa erässä päivän mittaan.
Kylpyinä kauranversoja ja -olkiakin voi käyttää kihdin, reuman ja ihosairauksien hoitoon. Kaurakylpy puhdistaa ja rauhoittaa ihoa. Oljista valmistetaan kylpy leikkaamalla n. kilo olkia silpuksi, joka sekoitetaan kolmeen litraan vettä. Seosta keitetään puolisen tuntia, siivilöidään ja sekoitetaan kylpyveteen.