Iisoppi

Hyssopus officinalis
Lamiaceae-heimo (Huulikukkaiskasvit)

Isoppi, rohtoiisoppi

Isop
Hyssop
Ysop

Piirroskuva suurempana
Valokuva

Yleiskuvaus

Iisoppi on monivuotinen tyvestä puutunut puolipensas, joka varsinkin kukkiessaan tuoksuu voimakkaasti. Kukat ovat yleensä sinisiä ja sijaitsevat yksipuolisesti versojen latvoissa; myös puna- ja valkokukkaisia muotoja on olemassa. Kasvia viljellään sekä mauste-, rohdos- että koristekasvina. Luonnonvaraisena sitä tapaa Etelä- ja Itä-Euroopasta sekä Lounais-Aasiasta.

Iisoppi on tunnetuin sukunsa 15 lajista. Sen nimi on samantapainen kaikissa kielissä juontuen heprean sanasta "ezop". Ennen iisoppia pidettiin Jupiterin kasvina sekä pyhyyden, puhtauden ja kauneuden symbolina. Iisopin arvostus johtui paljolti Raamatussa mainituista kasvin puhdistavista ja parantavista vaikutuksista, mutta sittemmin Raamatun iisoppi onkin osoittautunut eri kasviksi, eli ilmeisesti meiramilajiksi Origanum syriacum. Pohjoismaihin iisoppi levisi luostaripuutarhojen kautta, ja Suomessa kasvia on viljelty 1600-luvulta lähtien. Sitä voi joskus löytää viljelyjäänteenä asumusten läheltä.

Iisoppi sopii hyvin viljeltäväksi puutarhassa esim. perennapenkin matalana reunuskasvina tai erillisenä aidanteena. Se on vaatimaton kasvualustansa suhteen, mutta lämpöä ja valoa se kaipaa. Etelä-Suomessa iisoppi talvehtii hyvin peittämättäkin lumen alla.

Käyttö ravintona

Iisoppi ei ole kovinkaan arvostettu kasvi mausteyrttinä. Alunperin sitä on käytetty veriruokien mausteena sekä rasvan maun häivyttämiseen liharuuista. Se tuo ruokiin pippurimaista kirpeän savuntuoksuista aromia. Tuore iisoppi, varsinkin ennen kukintaa kerätty, on miedomman ja pehmeämmän makuista kuin kuivattu, jossa korostuu karvas maku. Iisoppi sopii mausteeksi erilaisiin keitinliemiin, kastikkeisiin, riista-, maksa- ja makkararuokiin, keittoihin, muhennoksiin ja laatikoihin. Rasvaisten kalojen pintaan voi hieroa iisoppia ennen paistamista, ja pippuripihvit voi kokeeksi maustaa pippurin asemesta iisopilla. Kasvisruuista iisoppi sopii esim. kaalisalaatteihin, raasteisiin, peruna-, punajuuri- ja papuruokiin sekä muhennoksiin ja keittoihin. Kannattaa kuitenkin aloittaa varoen, sillä iisoppi tekee ruuan helposti kitkeräksi. Kauniit kukat sopivat hyvin ruoka-annoksien koristeeksi. Iisopista voi valmistaa myös yrttiteetä ja kylmiä juomia joko yksinään tai yhdessä muiden yrttien tai esim. hedelmien kanssa. Sitruunajuomien sekaan iisoppi sopii hyvin. Alkoholiteollisuudessa sitä käytetään mm. Chartreuse-liköörin mausteena.

Käyttö rohtona

Iisopin kukkivien versojen latvat (Herba hyssopi) olivat pitkään apteekkirohtoa: niistä tehtiin rintalääkettä itsepintaiseen keuhkoputkentulehdukseen ja astmaan. Kasvin sisältämä karvasaine marrubiini helpottaa liman erittymistä hengitysteistä. Eteerisen öljyn sisältämät ketonit (pinokamfonit, tujoni) tuhoavat bakteereita ja edistävät ruuansulatusta, mutta voivat myös aiheuttaa suurempina määrinä kouristuksia. Polyfenoleilla on verenpainetta alentava vaikutus. Iisoppi lisää myös virtsaneritystä. Ulkoisesti kasvia on käytetty haavojen, ihosairauksien ja mustelmien hoitoon.

Muu käyttö

Iisoppia viljellään lämpimämmissä maissa mehiläisten mesikasvina. Se sopii myös karkotekasviksi puutarhaan esim. kaalien lähelle, missä se torjuu kaaliperhosia.

Viljelyohjeet

Kansanperinne